logo

Tarinat

Eerika

Yli 10 vuotta olen pelaillut jalkapalloa. Aloitin eskari-ikäisenä Mikkelin Kissojen jalkapallokoulussa yhdessä Eetu veljen kanssa (meitä oli 2 kpl tyttöjä poikien joukossa). Tilanne ei ollut sinänsä outo, sillä olen pienestä pitäen ”joutunut” touhuamaan serkkulauman kanssa, joista poikia on 16 ja tyttöjä 3 minun lisäksi.

Yhtenä jalkapalloharrastuksen kannustajana oli isän työkaveri, joka näki minussa kuulemma jo tuolloin jonkinlaista potentiaalia. Syksyllä 2006 iskä houkutteli minut sitten PU-62 harkkoihin. Ekoissa treeneissä vähän jännitti ja ajattelin, että mitäköhän muut ajattelevat minusta, kun en tuntenut aiemmin yhtään näistä tytöistä. Turhaan jännitin, koska näin myöhemmin voin todeta saaneeni näistä joukkuekavereista parhaita ystäviäni.

Innostus kasvoi ja lisäpotkua harrastukseen sain käymällä useita kertoja Annen Akatemia–leireillä Eerikkilässä. Yhdellä leirillä asetimme itsellemme tavoitteet ja minä kirjasin siihen maajoukkueeseen pääsemisen. Piiri-, alue- ja maajoukkueleirit/tapahtumat ovat tuoneet minulle paljon uusia haasteita ja kokemuksia. Olen oppinut, että harjoittelu on oltava laadukasta ja paljon on tehtävä töitä pysyäkseen kunnossa ja pelivireessä, on myös opittava hyväksymään karvaat tappiot ja onnistumisista on nautittava.

Rakkaan harrastuksen parista löytyy tosi paljon hyviä muistoja, mutta päällimmäisinä tulee mieleen PU-62-joukkueen kanssa Stadi Cupin voitto vuonna 2012, muutamat Ruotsin matkat ja Saksan turnausreissu 2015.
Tähän kymmeneen vuoteen mahtuu paljon kaikenlaista epäonnistumisesta onnistumiseen, tunteita laidasta laitaan, harjoittelutunteja on paljon ja töitä pitää tehdä edelleen, mutta en ole ehtinyt katumaan harrastuksen aloittamista.

That’s it!
Keep calm and play soccer.

Heini.jpg

Heini

Outi.jpg

Outi

Sande-ja-Vilma.jpg

Sanna ja Vilma

eerika.jpg

Eerika

PU:ssa voi kasvaa pikkutytöstä naiseksi harrastuksen parissa

Yhteistyössä